Konsultin keskisimmät velvollisuudet rakennusalalla

Konsultin keskeisimmät velvollisuudet konsulttitoimeksiantoa suorittaessaan ovat:

• Pää- ja sivusuoritusvelvollisuus

• Huolellisuusvelvollisuus

• Lojaliteettivelvollisuus

• Tiedonantovelvollisuus

Pää- ja sivusuoritusvelvollisuus

Pääsuoritusvelvollisuus on se, miksi konsultti palkataan. Tämä määritellään sopimuksessa, johon kirjataan se, mitä konsultin odotetaan toimeksiannossaan tekevän. Konsulttitoiminnan yleisten sopimusehtojen (KSE 2013) mukaan sopimuksessa on määriteltävä ainakin toiminnan kohde, laji, laajuus ja veloitusperuste, kohteen käyttötarkoitus sekä konsultin asema suoritusorganisaatiossa.

Konsultti on alansa erityisasiantuntija, jolta vaaditaan erityisasiantuntijan huolellisuutta. Konsultin tulee suorittaa sopimuksen mukainen tehtävä sen edellyttämällä tavalla objektiivisesti ja hyvää teknistä tapaa noudattaen sekä ottaen huomioon yhteisesti asetetut tavoitteet.

Sivuvelvoitteita puolestaan ovat velvollisuus noudattaa tilaajan antamia toimintaohjeita ja velvollisuus valita pätevät apulaiset tehtävään. Sitova toimintaohje konkretisoi osapuolten välillä noudatettavan yleisen huolellisuus- ja lojaliteettivelvollisuuden sisällön.

Huolellisuusvelvollisuus

Kummallakin sopimusosapuolella on velvollisuus toimia huolellisesti sopimusvelvoitteita suorittaessaan. Huolimattomuutta voidaan pitää synonyyminä tuottamukselle. Tuottamuksellista toimintaa voi olla joko aktiivinen teko taikka laiminlyönti. Mikäli teolla tai laiminlyönnillä aiheutetaan vahinkoa toiselle osapuolelle, voi tästä syntyä korvausvastuu.

Yleisenä huolellisuuden mittarina voidaan pitää ns. ”Bonus pater familias” -mittapuuta, Tällä tarkoitetaan perushuolellista henkilöä, joka toimii niin huolellisesti kuin hänen tietojensa ja taitojensa perusteella objektiivisesti arvioiden voidaan olettaa toimivan. Subjektiivisille ominaisuuksille ja tietotaidoille voidaan kuitenkin antaa myös merkitystä. (Enemmän huolellisuusarvioinnista kts. Tuottamuksen asteet vahingonkorvausoikeudessa).

Konsulttia arvioidaan huolellisuusarvioinnissa asiantuntijana tai jopa erityisasiantuntijana, jolloin tältä odotetaan suurempaa huolellisuuden astetta eli ns. korostunut huolellisuusvelvollisuus tulee kyseeseen.

Huolellisuuden mittapuuna käytetään keskimitan täyttävää saman alan huolellista konsulttia. Mikäli joku yksittäinen konsultti olisi toiminut vieläkin huolellisemmin, ei tämä vielä synnytä korvausvastuuta.

Objektiivisen arvioinnin lisäksi merkitystä voidaan antaa myös subjektiivisille ominaisuuksille kuten nuoruudelle, kokemattomuudelle ja liikarasitukselle, jos tilaaja on tai olisi pitänyt olla tästä tietoinen. Tähän tulee kuitenkin suhtautua varauksella. Tietämättömyys ja taitamattomuus ovat kuitenkin aina huolimattomuutta.

Lojaliteettivelvollisuus

Omien etujen lisäksi konsultin on otettava huomioon myös sopimuskumppanin edut kohtuullisessa määrin niin, etteivät omat sopimuksesta johtuvat oikeudet kohtuuttomasti vaarannu.

Sopimus voidaan määritellä osapuolten yhteisenä yrityksenä, jossa molempien edut on otettava huomioon tasapuolisesti, vaikka osapuolten edut ovatkin usein vastakkaiset. Konsulttitoimintaa voidaan ajatella ns. päämies-agenttisuhteeksi, jolloin lojaliteettivelvollisuus on erityisen korostunut (ns. ankara lojaliteettivelvollisuus). Tämä johtuu konsultin huomattavasta tiedollisesta edusta, jossa tämä pystyisi ajamaan omaa etuaan ilman että tilaaja sitä edes huomaisi.

Lojaliteettivelvollisuus konkretisoi luottamuksensuojaperiaatetta. Tilaajalla on oltava perusteltu luottamus siihen, että erityisasiantuntijan neuvot ja toimet ovat oikeat. Lojaliteettivelvollisuus sisältää myös salassapitovelvollisuuden ja riippumattomuuden vaatimuksen.

Tiedonantovelvollisuus

Konsultin ja tilaajan välillä vallitsee usein suuri tiedollinen epätasapaino, joten tiedonantovelvollisuuden merkitys korostuu entisestään. Konsultin osalta puhutaan ns. tiedonantovelvollisuuden korkeasta vaatimustasosta. Tiedonantovelvollisuutta arvioitaessa ei voida tyytyä kapea-alaiseen tulkintaan. Onkin katsottu, että konsultin on vähintäänkin huomautettava asiakasta sellaisista toimeksiantoon liittyvistä kysymyksistä, joihin voi sisältyä riskejä ja asiakas ei välttämättä ole osannut ottaa näitä huomioon. Joissakin tapauksissa tilaajaa on informoitava myös sellaisista seikoista, jotka eivät suoraan liity toimeksiantoon.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1993:130 korkein oikeus on katsonut, että urakoitsijan olisi pitänyt huomauttaa tilaajaa siitä, että laiturin rakennushankkeen suunnitelmien muutoksen yhteydessä kumifenderien korvaaminen puufendereillä heikensi laiturin törmäyksen vastaanottokykyä ja näin ollen oli huomattavasti heikompi kuin mitä kaupunki oli laiturilta edellyttänyt. Toisin sanoen konsultin tuli huomauttaa omasta aloitteestaan kaupunkia asiasta, jota kaupunki ei ollut osannut ottaa huomioon.

Oletko konsultti ja tarvitset apua velvollisuuksiin ja vastuisiin liittyen vai oletko palkkaamassa konsulttia ja tarvitset apua. Ota yhteyttä niin autamme mielellämme.